Mitä eroa on kansalaisjournalismilla, kansalaismedialla ja osallistavalla journalismilla? Kansalaisjournalismia käytetään usein kuvaamaan kaikkia näitä termejä, mikä tekee ilmiön hahmottamisesta helposti monimutkaista. Lähdetään liikkeelle aivan alusta kansalaisjournalismin juurilta.
1990-luvulla syntyi Amerikassa kansalaisjournalismi-uudistusliike (engl. civic/public journalism), joka pyrki lisäämään kansalaisten ja viestinten välistä vuorovaikutusta sekä kansalaisten osallistumista ammattijournalismin tuotantoon. Viestimien tulisi ottaa aktiivinen rooli kansalaisten joukossa ja suosia julkaisuissaan tavallisia ihmisiä kiinnostavia tapahtumia ja asioita. Journalismin tuli siis ottaa tavalliset ihmiset paremmin huomioon.
2000-luvulle tultaessa kansalaisjournalismilla alettiin kuvata myös kansalaisten oma-aloitteista yhteisöllistä verkkojulkaisemista (engl. citizen journalism), kuten blogikirjoittelua. Tästä alkoikin termien sekaantuminen, sillä kaikki englannin kielen termit: civic, public sekä citizen kääntyivät suomeksi kansalaiseksi. Tämän uuden kansalaismedian epäiltiin peittoavan perinteiset viestimet, sillä nyt kenellä tahansa oli mahdollisuus julkaista materiaalia tiedotusvälineistä riippumattomilla sivustoilla. Visio mahtavasta verkkodemokratiasta ja julkisesta keskustelusta ei ole kuitenkaan toteutunut. Esimerkiksi Helsingin Sanomissa kirjoitettiin maaliskuussa 2008 suomalaisten blogien viihteellistymisestä.
Termien sekaannusta lisäsi edelleen uusi osallistumisen muoto, osallistava journalismi (engl. participatory journalism), joka niin ikään sisällytettiin kansalaisjournalismiin. Osallistavalla journalismilla tarkoitetaan lukijoille annettua mahdollisuutta tuottaa sisältöä verkko- tai paperijulkaisuihin. Osallistava journalismi on kuitenkin oma-aloitteista julkaisua lähempänä kansalaisjournalismin alkuperäistä merkitystä, sillä siinä kansalaisen tuottama sisältö sisällytetään verkkojulkaisuun. Esimerkiksi Savon Sanomien verkkosivuilla on toimittajien blogien lisäksi tavallisten kansalaisten ylläpitämiä blogeja, kuten ”aikuisten maailmaa” tarkasteleva Nuorisoraati. Useat joukkoviestimet myös pyytävät lukijoita lähettämään omia kommentteja, kokemuksia tai kuvia julkaisuihin.
Voidaan myös ajatella, että joukkoviestimet suorastaan tarvitsevat tavallisten ihmisten panosta kilpailutilanteessa, jossa sisällön tulee puhutella lukijoita. Lisäksi kommentointi ja kommenttien lukeminen saavat ihmiset viettämään verkkosivulla enemmän aikaa, josta hyötyvät etenkin mainosrahoitteiset sivustot. On siis loppujen lopuksi kyseenalaista, syntyykö osallistavan journalismin myötä todellista vuorovaikutusta joukkoviestimien ja kansalaisten välille.
Tunnustaako kukaan lukijoista olevansa kansalaisjournalisti? Mitä kansalaisjournalismin välinettä käytätte?
Postauksessa on avattu hienosti eri käsitteitä! Jään kiinnostuneena odottamaan, mitä muut vastaavat kysymyksiin!
VastaaPoistaPidin myös kovasti tavasta aloittaa käsitteiden avaamisella. Postausta lukiessani huomasin, että oma käsitykseni kansalaisjournalismista on ollut hieman sekava, joten tästä sain tietoihini päivitystä.
VastaaPoistaOmakohtaista kokemusta kansalaisjournalismista minulla on sen verran, että olen kirjoittanut yhden lehtijutun. Käsittelin siinä paikallista Amerikan-autojen harrastamista ja se julkaistiin pari vuotta sitten keväällä Pohjalaisessa. Aiheeni oli tavallisia ihmisiä kiinnostava, sillä siitä puhutaan paljon esimerkiksi keskustelufoorumeilla. Lehtikirjoittelua aiheesta kuitenkin harvoin näkee.
Kiva kuulla, että selvityksestäni oli apua!
VastaaPoistaKansalaisjournalismin käsitettä käytetään niin sekavasti, ettei ole lainkaan ihme jos siitä jää epämääräinen kuva. Käydessämme läpi tutkimusaiheita huomasimme, että myös tutkijat tarkoittavat sillä milloin mitäkin.
Luulisi, että edes englannin kielellä olisi helpompaa erottaa erilaiset kansalaisjournalismin muodot, mutta huomasin, ettei eri käsitteiden käyttö ole aina johdonmukaista.
Kävin Meniinan mainittua Pohjalaisen vilkaisemassa lehden blogeja ja näyttää siltä, että heilläkin on useampia toimituksen ulkopuolisia blogeja tuomassa näkökulmia erilaisten kansalaisten arkipäivään: http://www.pohjalainen.fi/blogs.jsp?category=151&p=151
Blogi näyttää olevan yksinkertainen keino tuoda kansalaisia mukaan sanomalehtien toimintaan, mutta kuinkahan paljon näillä blogeilla on lukijoita?
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaBlogien ja uutiskommenttien tietoa ei varmasti kukaan pidä objektiivisena ja luotettava, mutta sehän ei ole niiden tarkoituskaan. Hyvin ja perustellusti kirjoitettuja kannanottoja voisi verrata paremminkin hyvään mielipidekirjoitukseen, jossa voi tulla esille esim. valtamedian huomiotta jättämiä seikkoja. Kuten Saana totesitkin, menevät uutiskommentit monesti puskasta huuteluksi. Ehkä niitä vastaa lehtien tekstaripalstat, joiden merkitys taitaa olla paremminkin pahan mielen purkamisessa.
VastaaPoistaMielestäni tiedon ei aina tarvitsekaan olla objektiivista. Esimerkiksi terveys- ja ravitsemusasioissa on saatu blogien ja nettifoorumien kautta toisenlaisia linjauksia valtion virallisiin suosituksiin. Esimerkiksi D-vitamiinin suositukset tai kolesteroli- ja rasvakeskustelut ovat nousseet nettikeskusteluista lehtien mielipidepalstoille ja valtamediaan.