Mikko kritisoi valitsemiaan tutkimuksia osallistuvan tutkimuksen puutteesta. Voin ilokseni kertoa, että omasta valikoimastani löytyy poikkeuksia tästä linjasta. Tein samanlaisen huomion siitä, että tutkijoita näyttää kiinnostavan pääasiassa ilmiön tarkastelu ulkoa päin, mutta muutamassa tapauksessa on päästy kiinni myös taustatekijöihin ja ilmiön sisälle.
Citizen Journalism Web Sites Complement Newspapers (Stephen Lacy, Margaret Duffy, Daniel Riffe, Esther Thorson and Ken Fleming, 2010)
Ensimmäisen sisältöön keskittyvän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, voidaanko kansalaisjournalismilla korvata sanomalehtien verkkojulkaisujen paikallisuutiset. Tutkimuksen aineistona käytettiin kansalaisten blogeja ja uutissivustoja sekä sanomalehtien verkkosivuja. Äkkiseltään voisi kuvitella, että tutkijoita kiinnostaisi, kirjoittavatko bloggaajat paikallisista tapahtumista, mutta aineistona toimivat blogin ulkoiset seikat ja elementit. Tutkijat vertailivat ulkoisia tekijöitä, kuten blogipostausten tiheyttä sekä blogien elementtien ulkoista samankaltaisuutta uutissivustojen kanssa. Tutkimuksen avulla ei siis lopulta voidakaan selvittää aivan suoraan, voisivatko blogit korvata ammattimaiset verkkolehdet paikallisuutisten julkaisijana, vaan toimivatko blogit uutissivuston tapaisesti.
Is There an Elite Hold? Traditional Media to Social Media Agenda Setting Influence in Blog Networks (Sharon Meraz, 2009)
Samankaltainen lähtökohta on eliittilehtien ja poliittisten blogien uutisaiheita vertailevassa tutkimuksessa, mutta siinä aineisto poimittiin blogipostausten sisällöstä. Tutkimuksen taustalla on ajatus agenda settingin toteutumisesta eliittilehtien ja poliittisten blogien välillä. Tutkijat valitsivat suosittuja blogeja tasaisesti erilaisista poliittista suuntauksista ja poimivat niistä kolmeen ennalta valittuun uutiseen liittyvät postaukset. Näistä postauksista poimittiin varsinaiseksi aineistoksi linkit, joista tutkijat selvittivät käytettyjä lähteitä. Tämänkin tutkimuksen kohdalla ihmettelen, mikseivät tutkijat käyttäneet lainkaan muuta blogikirjoitusta aineistona. Olivathan he kuitenkin jo nähneet vaivan ja poimineet kyseiset kirjoitukset. On toki mahdollista, että toteuttavat tämän erillisessä tutkimuksessa.
Media terveyden lähteillä – Miten sairaus ja terveys rakentuvat 2000-luvun mediassa (Ulla Järvi, 2011)
Suomalaisen terveysviestinnän diskurssia kartoittavassa väitöskirjassa näkökulma verrattuna kahteen edellä mainittuun tutkimukseen on hyvin erilainen. Tutkimuksessa halutaan selvittää miten, missä ja milloin media tuottaa sairauden ja terveyden merkityksiä. Väitöskirja koostuu monesta osatutkimuksesta, joissa kartoitetaan terveysjournalismia ilmiönä. Tutkimuksen laajuuden ansiosta siinä on voitu käyttää monipuolisesti toimittajien haastatteluaineistoa, terveysinstituuttien julkaisuja sekä terveysalan lehdistä saatua aineistoa. Kansalaisjournalismi on yksi merkitysten tuottajista ja nousee esiin kaikissa tutkimuksen osissa.
Making News with Citizens – Public Journalism and Professional Reflexivity in Finnish Newspapers (Laura Ahva, 2010)
Aineiston monipuolisuus toistuu myös suomalaista kansalaisjournalismia koskevassa tutkimuksessa. Yhtenä aineiston osana on käytetty kolmen sanomalehden: Itä-Hämeen, Aamulehden ja Helsingin Sanomien uutisia vuosilta 2003-2006. Pääaineistona on käytetty kuitenkin toimittajien haastatteluita kansalaisjournalismin käytöstä ja sen vaikutuksesta toimittajien rooliin.
Filter Blogs vs. Personal Journals: Understanding the Knowledge Production Gap on the Internet (Lu Wei, 2009)
Erilaisia blogeja ja bloggaajia vertailevassa tutkimuksessa käytetään haastatteluaineistoa, mutta se ei ole tutkijan itse keräämä. Käytössä on sen sijaan sosiaalisen median tutkimuksiin ja gallupeihin erikoistuneen Pew Internet –instituutin haastatteluaineisto. Tutkimusraportista huomaa paikoitellen, ettei toiseen tarkoitukseen tehty haastattelu ole aina sopivin mahdollinen juuri tämän tutkimuksen kysymyksiä varten. Siinä mielessä aineiston käyttäminen on kuitenkin perusteltua, että sen otos on laaja eikä tutkija olisi voinut toteuttaa niin kattavaa kyselyä itsenäisesti. Huonona puolena mainittakoon, että aineisto on myös aika vanha huomioiden, että tutkimus on julkaistu vuonna 2009, mutta aineisto on kerätty jo vuonna 2005.
Kaiken kaikkiaan tutkimusvalikoimasta näkee hyvin, ettei yhteen tutkimukseen voida valita kovin laajaa aineistoa ja näkökulmaa. Kolmessa suppeammassa tutkimuksessa mainittiinkin paljon tutkimusta rajoittaneita tekijöitä ja esitettiin jatkotutkimusehdotuksia. Mielestäni nämä tutkimukset olisivat kuitenkin hyötyneet paljon joko haastattelusta tai edes blogikirjoitusten sisällön tarkastelemisesta. Kahden laajemman tutkimuksen kohdalla ilmiöstä on saatu paljon paremmin kiinni sekä ulkoisten että sisäisten tekijöiden kautta. Ajatellessa omaa hyvin rajallista tutkimuskokemusta, käy nopeasti ilmi, ettei gradun laajuisessa työssä voi saavuttaa kovin monipuolista kuvaa näin laajasta tutkimuskohteesta kuin kansalaisjournalismi. Esimerkiksi terveysjournalismia käsitellyt tutkija kertoi rajanneensa gradunsa vain yhden terveyslehden tutkimukseen ja pystyi vasta väitöskirjassa sisällyttämään mukaan instituutioiden julkaisuja, verkkokeskusteluita ja toimittajien haastatteluja.
