Sisällön erittely ja kansalaismedian ominaisuudet

Huomasin tarkastellessani kansalaisjournalismin tutkimusaineistoja, että moni tutkija käyttää valmiita aineistoja, kuten blogeja ja verkkosivuja. Tämän kaltaiset aineistot ovatkin helppo tapa päästä käsiksi kansalaisjournalismin tuotoksiin. Yllätyin kuitenkin siitä, että valitsemissani tutkimuksissa ei tarkasteltu tutkimuskohteiden varsinaisia sisältöjä vaan keskityttiin ennemminkin ulkoisiin seikkoihin. Tämän näkökulman valitseminen vaikuttaa luonnollisesti myös käytettyihin tutkimusmenetelmiin. Esittelen tänään kaksi tutkimusta, joissa käytettiin aineistoina blogeja ja menetelmänä sisällön erittelyä.

Citizen Journalism Web Sites Complement Newspapers (Stephen Lacy, Margaret Duffy, Daniel Riffe, Esther Thorson and Ken Fleming, 2010)

Is There an Elite Hold? Traditional Media to Social Media Agenda Setting Influence in Blog Networks (Sharon Meraz, 2009)

Kuten aiemmassa tutkimusaiheita esittelevässä postauksessani ilmeni, molemmat tutkimukset käsittelevät perinteisen median ja kansalaisjournalismin suhdetta eri näkökulmasta. Lacy kumppaneineen vertailee kansalaisten uutissivustoja ja blogeja sanomalehtien verkkosivuihin, kun taas Meraz tutkii sanomalehtien ja poliittisten blogien välistä agenda settingia. Molempien tutkimusten taustalla on ajatus siitä, kuinka bloggaajat voivat nostaa esille perinteisen median hyljeksimiä aihepiirejä. Näkökulmat vain ovat hyvin erilaiset, sillä ensiksi mainitut tutkijat pohtivat, voidaanko kansalaisjournalismilla korvata sanomalehtien hylkäämät paikallisuutiset. Meraz taas ajattelee, etteivät bloggaajat välttämättä käsittelekään valtamediasta poikkeavia aiheita, vaan haluaa selvittää, poimivatko bloggaajat käsittelemänsä aiheet päälehdistä.

Näistä lähtöasetelmista olisin itse odottanut tutkimusmenetelmäksi blogien sisällönanalyysia, mutta kummassakaan tutkimuksessa ei sitä käytetä. Sen sijaan molemmissa tutkimuksissa käytetään sisällön erittelyä. Lacy ja kumppanit vertailivat kansalaisjournalismiin käytettävien sivustojen ja sanomalehtien verkkojulkaisujen päivitystiheyttä sekä ominaisuuksia kuten yhteistietoja, jakelukanavia, vuorovaikutusta ja lukijoiden osallistumismahdollisuuksia. Meraz taas luokitteli aineistona käyttämänsä linkit sen mukaan, osoittavatko ne perinteiseen mediaan, kansalaismediaan vai organisaatioihin.

Sisällön erittelyn käyttö tutkimusmenetelmänä on molemmissa tapauksissa perusteltua. Lacyn tapauksessa menetelmän avulla pystyttiin muodostamaan kuva kansalaismedian ulkoisista puitteista toimia paikallisuutisten julkaisijana. Merazin tapauksessa taas saatiin luotua linkkien verkosto kansalaismedian ja perinteisen median välille eli nähtiin, mitä julkaisua bloggaajat ovat lukeneet.

Mielestäni molemmat tutkimukset olisivat kuitenkin hyötyneet sisällönanalyysista erittelyn lisänä. Paikallisuutisten kohdalla jäi selvittämättä, kirjoittavatko bloggaajat yleensäkään kattavasti paikallisista tapahtumista. Lisäksi ajatus siitä, että blogit toimisivat perinteisen median suorana korvaajana ulkoisia puitteita myöten, on aika absurdi. Itsenäisillä blogeilla on lähtökohtaisesti hyvin erilainen tarkoitus ja toimintatapa kuin perinteisellä medialla. Ulkoisista sekoista huolimatta yksittäinen blogi voi toimia hyvin tehokkaana paikallisuutisten välittäjänä. Poliittisten blogien kohdalla ei myöskään selvinnyt, ovatko bloggaajat käyttäneet kyseisiä linkkejä lähteenä vai onko linkki annettu lukijoille ainoastaan lisä- tai taustatietojen saamiseksi.

Blogitutkimuksia tarkastellessa tulee usein väistämättä mieleen, lukevatko tutkijat blogeja muutoin kuin akateemisen kiinnostuksen vuoksi. Toisaalta täytyy myös muistaa, että tutkimusten suppeus voi johtua yhtä lailla ajan, varojen ja jopa artikkelin sivumäärän rajoituksista.

Seuraavassa postauksessa esittelen tutkimusmenetelmät kolmesta jäljellä olevasta tutkimuksesta, joissa käytettiin aineistoina haastatteluja.