Valitsemistani viidestä kansalaisjournalismin tutkimuksesta kolmessa käytettiin aineistona haastattelua. Kaikki kolme tutkimusta ovat hyvin erilaisia ja esittelen seuraavaksi, kuinka haastatteluaineistoja on hyödynnetty kussakin tutkimuksessa. Kaksi käyttämistäni lähteistä on väitöskirjoja, joissa on useampia osatutkimuksia. Olen näiden osalta keskittynyt juuri haastatteluaineistojen käyttämiseen, mutta käyn läpi myös muut käytetyt aineistot ja menetelmät.
Making News with Citizens – Public Journalism and Professional Reflexivity in Finnish Newspapers (Laura Ahva, 2010)
Media terveyden lähteillä – Miten sairaus ja terveys rakentuvat 2000-luvun mediassa (Ulla Järvi, 2011)
Molemmille tutkimuksille on yhteistä monipuolinen tutkimusmenetelmien käyttö, laajan ilmiön tarkastelu sekä osatutkimusten käyttäminen kokonaisuuden hahmottamiseksi. Tutkimusten aiheet ovat hyvin erilaiset, mutta tavallaan molemmat tutkijat pyrkivät näkemään ilmiön eri puolia: kansalaisjournalismin toteutuminen, käsityksiä kansalaisjournalismista sekä kansalaisjournalismin vaikutuksia.
Molemmat tutkijat ovat käyttäneet lehtiartikkeleita, mutta niiden analysointiin käytetyt tutkimusmenetelmät poikkeavat toisistaan, sillä aineistoja on käytetty eri tarkoituksiin. Ahva on käyttänyt sisällön erittelyä erilaisten teemojen luokitteluun sekä tekstianalyysia kunkin teeman tarkempaan analysointiin selvittääkseen kansalaisjournalismin käyttöä lehdissä. Järvi on sen sijaan analysoinut diskurssianalyysin kautta terveyslehtien luomia merkityksiä terveydestä ja sairaudesta sekä tarkastellut artikkeleiden draaman kaarta. Lisäksi hän on käyttänyt argumentaatioanalyysia terveystiedotteiden rakenteiden ja representaatioiden tunnistamiseksi. Samanlaista aineistoa voi siis käyttää hyvin erilaisten tutkimuskysymysten selvittämiseksi.
Molemmissa tutkimuksissa on myös tärkeässä roolissa toimittajien haastattelut, joiden analysointiin molemmat tutkijat ovat käyttäneet samankaltaisia menetelmiä: kvantitatiivista luokittelua ja teemoittelua sekä kvalitatiivista sisällönanalyysia. Molempien tutkijoiden tarkoituksena onkin ollut selvittää haastatteluiden kautta toimittajien omia kokemuksia ja työprosesseja. Ahva selvitti toimittajien käsityksiä kansalaisjournalismista, mutta Järvelle kansalaisjournalismi oli vain yksi osatekijöistä, kun hän selvitti toimittajien kokemuksia lääkeviestinnän erilaisista tietolähteistä. Ahva vaikutti käyttäneen haastatteluja vielä monipuolisemmin kuin Järvi, joka ei ollut pureutunut tarkemmin vastausten merkityksiin.
Näiden menetelmien lisäksi Ahva oli käyttänyt osallistuvaa havainnointia aineiston keräämiseksi sanomalehtien toimituksissa sekä käynyt sähköpostikeskusteluita tiettyjen toimittajien kanssa saadakseen vahvemman käsityksen ilmiöstä juuri toimittajien kannalta. Järven tutkimuksessa haastattelut olivat vain yksi osatekijä, joten hän on nähnyt suppeamman analyysin riittäväksi sen osalta.
Filter Blogs vs. Personal Journals: Understanding the Knowledge Production Gap on the Internet (Lu Wei, 2009)
Viimeisellä valitsemistani tutkimuksista on yhteisiä tekijöitä kaikkien muiden neljän tutkimuksen kanssa. Wei käyttää aineistona haastattelua, mutta se on valmis toisen tahon tuottama aineisto. Tutkimusmenetelmänä hän taas käyttää sisällön erittelyä kuten kaksi aiemmin esittelemääni blogitutkimusta. Mielestäni myös Wei olisi voinut käyttää tukevaa tutkimusmenetelmää sisällön erittelyn kanssa vahvistaakseen haastatteluvastauksista saamiaan tuloksia.
Wei esimerkiksi määrittelee blogityypit vastauksista kysymykseen ”Mikä on mielestäsi blogisi pääaihe?”, jolloin suodatinblogeiksi valikoituivat uutisia, politiikkaa ja muita ajankohtaisia asioita käsittelevät blogit. Tällä jaottelulla esimerkiksi blogi, jonka aiheena on urheilu, mutta jota julkaistaan suodatinblogille tyypillisessä muodossa linkkilistoina, ei ole valikoitunut suodatinblogiksi. Blogien suosion mittarina hän on käyttänyt vastauksia blogin saamasta huomiosta esimerkiksi mediassa ja muissa blogeissa, vaikka blogin suosiota mitataan yleensä konkreettisten lukijamäärien ja blogien välisten linkitysten perusteella.
Tämän kaltaiset epämääräisyydet nakertavat tutkimuksen tulosten merkitystä. Jälleen mieleeni tulee sama ajatus kuin kahden muun blogitutkimuksen kohdalla: kuinka tuttu blogosfääri on ollut kyseiselle tutkijalle? Jos tutkija olisi kerännyt haastatteluaineiston lisäksi omaa aineistoa blogeista ja tilastoista ja verrannut niistä saamiansa tietoja haastatteluvastauksiin, olisi ilmiöstä saatu heti laajempi kuva.
On toki epäreilua verrata kolmea suppeaa tutkimusta usean vuoden aikana tehtyihin väitöskirjatutkimuksiin, enkä moitikaan esittelemiäni blogitutkimuksia esimerkiksi liian suppean aineiston käytöstä. Niiden kohdalla kuitenkin näkyy se, kuinka tarkasti aineisto ja menetelmä tulisi valita, jotta tutkimuksen tavoite toteutuu ja tutkija pystyy vastaamaan asettamiinsa kysymyksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti